keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Alku

Tämä luultavasti tarvii hieman ennakkoon selvitystä. Seuraava teksti kai yrittää esittää jotain novellin poikasta. Kirjoitin sen täysin suunnittelematta lähinnä yhdestä ajatuksesta, mikä minulla oli yhtenä iltana yrittäessäni saada unta. Se mitä muutin kirjaimiksi muistuttaa osaa siitä ajatuksesta ja on toki muuttunut melkoisen paljon. Tätä ei ole hiottu millään tavalla tai jatkoa en ole sen kummemmin miettinyt eteepäin. Ajatus olisi kuitenkin tehdä tästä jonkinlainen kolmiosainen tarinan pätkä.

--

Kävelin pitkin pimeää kujaa kohti ovea. Kuja esitti hyvin normaalia kujaa suurimmasta osasta tämän puolen kaupungin kujista. Ensinäkin se oli pimeä, juuri sellainen mitä näkee elokuvissa tai sarjakuvissa, jossa ryöstöt, pahoinpitelyt, murhat ja raiskaukset tapahtuvat. Juuri sellainen kuja, mitä kenenkään ei pitäisi kulkea. Roskaa oli ympäriinsä ja haju kerrassaan karmaiseva. En ollut kuitenkaan peloissani. Tiesin, mitä oven takana oli. Olin ollut osa oven takana tapahtuvia kokouksia jo vuosia. Ensin olin hermostunut, joka kerta, että paljastuisin, että he huomaisivat koko minän olevan pelkkää illuusiota. Illuusiota, jota olin esittänyt jo vuosia ja tullut sinuksi sen kanssa. Tämä työ oli vaatinut, että elin tälle illuusiolle. Niimpä tein sen. Nykyään en enää pelännyt, en ollut hermostunut. Olin vanha tekijä ja illuusio, jota olin esittänyt oli kasvanut minuksi. Nautin siitä, suurenmoisesti.

 Tämä johtikin siihen, että olinko valmis päättämään sen tänään tai huomenna tai edes viiden vuoden kuluttua. Nyt oli kuitenkin tullut se hetki ja mitä vaihtoehtoja minulla oli? Poliisi tiesi, kolleegani tiesivät mitä tein tai ainakin niin useat joille tieto oli luotettu. Jos yrittäisin perääntyä nyt, joutuisin nopeasti lukkojen taakse. Jos menisin suunnitelmien mukaan, urani lain tällä puolella olisi ohi. Kasvoni tiedettäisiin ja tuskin pystyisin edes soluttautumaan mihinkään muualle enää ikinä. Tämä olisi ohi. Asia, josta nautin olisi ohi. Olinko siihen valmis? En. Oliko minulla vaihtoehtoja? Ei. Niimpä astuin ovesta sisälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti